VAELLUSTARINA: PATVINSUO, PÄRINÄÄ JA PULVERIJUOMAA

Vaellustarina: Patvinsuo, pärinää ja pulverijuomaa

Kuva: Niilo Holmlund

 

 

Teksti: Kalle Kääriäinen ja muut Liskoihmiset -ryhmän tarpojat

Perjantai 2.10.2020

Saavuimme Patvinsuon kansallispuistoon iltayhdeksän jälkeen. Kävelimme noin kaksi ja puoli kilometriä täysikuun ja otsalamppujen valaisemia pitkospuita yöpymispaikalle, jonka nimi oli Nälmänjoki. Oli niin pimeää, ettemme nähneet toisia leiriytyjiä ja siitä johtuen johtajien jatkuvasta huomauttelusta huolimatta emme osanneet olla hiljaa ja mahdollisesti lievästi ärsytimme muut yöpaikalla olleet. Paistoimme makkaraa ja pystytimme teltat. Ahdoimme yhteen kolmen hengen telttaan neljä ihmistä. Teltan eteiseen muodostui tavaroista lattia. Muissa teltoissa oli hyvin tilaa.

Kuva: Niilo Holmlund

Lauantai 3.10.

Lauantaina heräsimme 8 ja 9 väliin ja aamupalaksi söimme pikapuuroa. Purimme teltat ja lähdimme vaeltamaan. Kävelyreitillämme oli paljon kapeita pitkospuita. Matkalla tuli myös kohtalaisen paljon ihmisiä vastaan. Pysähdyimme ruokapaikalle Kurkilahden rannalle nauttimaan valmispastaa soijarouheella höystettynä ja vaelluksen aikana legendaariseksi muodostunutta pulverijuomaa (sitruunateejauheesta). Tiskausmetodina käytettiin Suomunjärven vettä ja rantahiekkaa. Maisemat olivat hienot: näkyi paljon kangasmetsää ja hiekkarantoja, joissa oli mukava kävellä. Paljon oli myös järvistä maisemaa ja soita. Illasta saavuimme leiripaikallemme Pokkaniemelle. Pokkaniemellä oli kaksi henkilöä, jotka olivat kiertäneet noin 130 kilometriä pitkän Karhun polun. Toinen heistä oli entinen partiolainen. Samat iltarutiinit, kasasimme teltat, istuimme nuotiolla ja pelasimme korttia. Söimme italianpataa, jota oli taas enemmän tai vähemmän höystetty soijarouheella. Rupesimme nukkumaan melko aikaisin (ehkä jopa ennen puolta yötä).

Kuva: Veikko Heinilä
Kuva: Venla Tommiska

Sunnuntai 4.10.

Heräsimme noin puoli yhdeksän. Aamupalaksi oli jälleen pikapuuroa tällä kertaa marjakeitolla ryyditettynä. Keitimme myös järvivettä trangialla juomavedeksi. Väri oli hieman kellertävä, mutta pulverin kanssa sekin maistui. Pulveria saattoi joillakuilla hieman lorahtaa ja juomasta tuli melko äkäistä. Lähdimme taas vaeltamaan Suomujärven pohjoisrantaa pitkin kohti autoja. Pysähdyimme syömään Suomun luontokeskukselle, josta sai kaivosta vettä. Paikassa oli paljon ötököitä ja ruokana oli liian nestemäiseksi jäänyttä taco(melkein)muhennosta. Ruokapaikalta oli matkaa autoille vielä noin 8 kilometriä. Matkalla poikkesimme näkötornille, joka ei ollutkaan pystyssä. Saavuimme autoille neljän jälkeen ja lähdimme matkaamaan takaisin kohti Kuopiota.

 

Kilometrejä matkalla kertyi kaikkiaan lähemmäs 40, joista lauantaina käveltiin noin 17km. Reissu oli mukava ja onnistunut vaikkakin hieman raskas. Sää oli poikkeuksellisen hyvä, sateesta liukkaat pitkospuut olisivat saattaneet lyhentää reittiä.

Kuva: Venla Tommiska

 

Reissussa oli mukana Petosen Polunetsijöiden Liskoihmiset-ryhmästä Veikko, Niilo, Samuli, Venla, Kalle ja ryhmän johtajat Asko ja Aleksi.