Tunnelmia Johtajatulet 2021 – tapahtumasta

Kolme partiolaista Johtajatulilla.

Johtajatulet 2021

Osallistuimme elokuun lopussa muutaman johtajan kanssa Johtajatulet 2021 tapahtumaan.

Johtajatulien teemana tänä vuonna olivat kestävyys, empatia ja hyvinvointi. Työpajat ja puheenvuorot oli rakennettu näiden teemojen pohjalta, joiden rinnalla kulkivat sujuvasti johtajuus ja partion arvot. Työpajoista löytyi jokaiselle jotakin: oli asiaa muun muassa vastuullisesta sijoittamisesta, kestävästä johtamisesta, stressinhallinnasta, konfliktien käsittelystä, tietokirjan kirjoittamisesta, sosiaalisesta mediasta, monikulttuurillisen ryhmän johtamisesta ja johtajan hyvinvoinnista.

Työpajoja ei saanut ihan täysin itse valita, vaan paikat täytettiin osallistujien kiinnostusten mukaan. Itse pääsin juuri sellaisiin työpajoihin, jotka olin omalle listalleni valinnut. Nämä työpajat eivät olleet ihan ensimmäisiä toiveitani, mutta sopivat juuri niihin teemoihin, joiden perässä Johtajatulille lähdin. Loppupeleissä olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen arpaonneeni työpajojen suhteen!

Perjantai:

Lähdimme Pohjois-Savon Partiotuen järjestämällä yhteiskyydityksellä kohti Hämeenlinnaa. Vaikka bussimatka oli suhteellisen pitkä, meni matka joutuisasti partiokavereiden kanssa kuulumisia vaihtaessa. Pääsimme perille hieman ennen seitsemää, joten ilmoittautumisen jälkeen vaan heitimme tavarat yöpymispaikalle ja suuntasimme iltaruualle.

Tulia rannalla ja järvellä iltahämärässä, Johtajatulien 2021 avausohjelma.
Kuva: Taru Matilainen

 

Perjantain ohjelmassa meillä ei ollut muuta kuin majoitteiden pystyttäminen, leiripaikalle asettuminen sekä yhteisenä ohjelmana tapahtuman aloitusohjelma. Johtajatulien avausohjelma oli todella hienosti ja erilaisetsi rakennettu. Pienen lahden rannalle oli rakennettu valoilla todella hieno tunnelma, järvelle sytytettiin pieniä tulia ja muuten ohjelmaa seurattiin kuuntelemalla puhetta ja musiikkia. Tunnelmaa on todella vaikea kirjoittaa sanoiksi, mutta se oli todella rauhoittavaa ja samalla näyttävää, vaikka mitään konkreettista esitystä ei ollutkaan katsottavana. Saatoin ehkä sulkea silmänikin muutamaan otteeseen maatessani omalla mättäälläni.

Lauantai:

Lauantaina aamu alkoi aamupalalla ja osa meistä lähti suorittamaan päivän hyvää työtä. Päivän hyvä työ oli pieni pesti, jonka jokainen kävi jossain vaiheessa suorittamassa tapahtuman aikana. PHT-pestejä oli esimerkiksi jakaa ruokaa, ohjata liikennettä tai jakaa käsidesiä Koronabusters-asussa.

Aamupalan jälkeen kävimme kuuntelemassa pääpuheenvuorojen pitäjiä Anssi Rantasta ja Jani Toivolaa. Erityisesti Jani Toivolan puheenvuoro jäi mieleeni ja sain siitä pohdittavaa loppupäiväksi.

Partiolaisia johtajatulilla siirtymässä kävellen ohjelmapisteeltä toiselle.
Kuva: Taina Koponen

Aamupäivä jatkui puheenvuorojen jälkeen työpajoilla. Osallistuin ennen lounasta Kohti Ääretöntä ja sen yli – sometyöpajaan. Itselle sosiaalisen median käyttö on lähinnä harrastus, mutta sain silti kullanarvoisia vinkkejä sekä ideoita oman somen kehittämiseen. Vaikka jotain ei missään uramielessä tee, voi harrastuksiinkin hakea inspiraatiota ja vinkkejä tällaisista tapahtumista. Työpajasta olisi ollut erinomaista hyötyä myös ammattimaisesti tai pestin puitteissa somea päivittäville henkilöille, siellä oppi aivan todella paljon uutta vaikka esimerkiksi Instagram oli enemmänkin kuin tuttu sovellus jo ennestään.

Lounaan jälkeen ennen seuraavaa työpajaa ehdimme käydä peseytymässä ja osa meistä innostui saunomaankin. Itse jätin saunat välistä ja suuntasin päiväunille pohtimaan aamupäivän herättämiä ajatuksia. Sain paljon inspiraatiota niin puheenvuoroista kuin työpajastakin, joten aivoissa surisi ideoita vaikka muille jakaa.

Iltapäivän työpajan jouduin jättämään välistä, jotta jaksoin loppuillan touhuta matkaseurueeni kanssa elämysohjelman parissa. Muu seurue osallistui lauantain aikana seuraavanlaisiin työpajoihin:

  • Mihin tunteet johtavat – yhteiskunnassa, työpaikalla, mediassa?
  • Luo, opi ja kukoista – luovuus ja kasvun asenne jatkuvan kehityksen innoittajana
  • Äänen sanaton voima ja hyvä olo
  • Työkaluja ikävien fiilisten käsittelyyn ja stressin hallintaan
Violetiksi valaistuja mäntyjä taivasta vasten kuvattuna.
Kuva: Taru Matilainen

Iltapäivän työpajan jälkeen suuntasimme iltaruualle ja kohti seminaaripäivän päätöstä, jossa puhumassa oli tapahtuman kolmas pääpuhuja: Mari Pantsar, Sitran kestävyysratkaisujen johtaja. Tämäkään puheenvuoro ei jättänyt kylmäksi, vaan sai ajattelemaan paljon kestävyyttä ja sen merkitystä myös omassa arjessa. Kaikkia puheenvuoroja pystyi seuraamaan itselleen sopivalta paikalta isojen screenien lähistöltä, mukavan väljästi sai olla!

Päätöspuheenvuoron jälkeen suuntasimme kohti elämysohjelmaa, josta löytyi varmasti jokaiselle jotakin. Ohjelmassa oli muun muassa empatiapolkua, erilaisia askartelupajoja, melontaa, saunomista, herkuttelua nuotioiden äärellä ja vaikka mitä! Me päädyimme vierailemaan Skandinavian Outdoorstoren pisteellä ihmettelemässä telttoja ja kuuntelemaan tämän jälkeen Kaartin soittokunnan varusmiesbändiä. Oli aivan mahtavaa päästä kuulemaan Livemusiikkia ja bailaamaan koronaturvallisesti pitkästä pitkästä PITKÄSTÄ aikaa!

Sunnuntai:

Sunnuntaina ohjelmassa oli leirin purkua, yksi vertaisverstas, tapahtuman päätöspuheenvuoro, lounas ja pitkä kotimatka.

Sunnuntain vertaisverstaista itse osallistuin Unelmakartta-verstaaseen. Oli erittäin rentouttavaa leikellä lehtiä metsässä ja samalla ajatella ihan kaikessa hiljaisuudessa omaa elämää. Oli yllättävää huomata, kuinka paljon unelmakartan tekeminen avasi omia silmiä ja antoi ajateltavaa. Monet päässä pyörineet umpisolmut löysentyivät, kun ajatuksia sai purettua paperille. Tästä vertaisverstaasta sain eväitä itselle kotiin vietäväksi sekä loistavan idean hyödynnettäväksi omille johdettaville.

Päätöspuheenvuoron piti neurotieteiden tutkija Katri Saarikivi, joka puheenvuorossaan jakoi tietämystään empatiasta ja yhteistyöstä. Olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja paremmin puheenvuoroistakin, sillä niissä oli todella paljon mielenkiintoista asiaa. Ensi kerralla muistiinpanovälineet viuhumaan!

Johtajatulien leiri, telttoja metsässä, kuvaajan kengät näkyvät etualalla.
Kuva: Taru Matilainen

 

Koko tapahtuma ylipäätään ylitti omat odotukset monin kertaisesti. Pelkästään asiasisältö ja kiinnostavat puheenvuorot tarjosivat rahalle paremmin vastinetta kuin monet yrityspuolen koulutukset tai vastaavat seminaarit. Lisäksi tapahtuma ei ollut mikään kuiva johtajuusseminaari, vaan lisäohjelmaa oli monipuolisesti tarjolla. Ruoka oli hyvää ja metsässä rentoutuu ihan erilaisella tavalla kuin kaupunkilomilla. Vaikka opin Johtajatulilla paljon ja aivot surisivat ajatuksista melkein liikaa, ei tapahtumasta jäänyt ylikuormittuneisuuden tunnetta, joka itselle helposti vastaavissa tapahtumissa tulee. Ehkä metsällä ja rennolla meiningillä oli oma vaikutuksensa asiaan.

Kun Johtajatulet seuraavan kerran syttyvät, olen 100% varmasti mukana. Suosittelen tapahtumaa lämpimästi kaikille, niin partiolaisille kuin myös ihan vaan johtamisesta kiinnostuneille henkilöille. Todennäköisesti lähdet elämäsi kiinnostavimmalle ja rentouttavimmalle seminaariviikonlopulle!

Teksti: Taru Matilainen, vaeltajaluotsi ja perhepartiovastaava